Marmorihiomalohkon hionta ja kiillotus on kivipinnan hoidon edellinen prosessi tai kivipinnan sileän levyn käsittelyn viimeinen vaihe. Se on yksi tärkeimmistä kivipinnan hoidon teknologisista prosesseista nykyään, ja se eroaa perinteisen siivousyritysten liiketoiminnan piiriin kuuluvista marmorin puhdistuksesta, vahauksesta ja kiillotuksesta. Näiden kahden välinen ero on:

Ensinnäkin olennainen ero.

1. Marmorin hiomapalaHiontakiteiden pintakäsittely ja kiillotus on alkusoittoa kivikiteiden pintakäsittelylle tai välttämätön teknologinen prosessi kivenjalostuksessa. Pääperiaatteena on käyttää epäorgaanisten happojen, metallioksidien ja muiden aineiden syntetisoimia puristettuja hiontapaloja yhteistyössä mekaanisen hiomalaikan paineen, nopean hiontavoiman, kitkalämpöenergian ja veden fysikaalisten ja kemiallisten vaikutusten kanssa sileällä marmoripinnalla, jolloin marmoripinnalle muodostuu uusi kirkas kidekerros. Tällä kiteisellä kerroksella on erittäin kirkas ja kirkas kirkkaus. Kirkkaus voi olla 90–100 astetta. Tämä kidekerros on kivipintakerroksen modifioitu yhdistetty kidekerros (1–2 mm paksu). Kiteen pintakäsittelyn kiillotus on hiontapalan kiillotuksen fyysinen jatke, eli prosessi, jossa hiontapalasta tulee jauhetta tai jauheen ja veden seosta, johon lisätään pieni määrä hartsia, ja seos lisätään maahan hiomisen jälkeen hitaalla kivinhoitokoneella ja kuitutyynyllä.

2. Marmorin puhdistus on alkusoittoa marmorin vahaukselle ja kiillotukselle. Marmorin puhdistus, vahaus ja kiillotus olivat suosittuja marmorin puhdistuksen ja huollon suojatoimenpiteitä 1980-luvun alussa ja 1990-luvun alussa, ja nyt ne ovat menettäneet markkinansa ja merkityksensä. Sen ydin on ohut akryylihartsipolymeeristä ja PE-emulsiosta koostuva kerros, joka levitetään vastaleikatulle kivilevylle. Tätä kutsutaan usein vesivahaksi tai lattiavahaksi. Tämän jälkeen nopea, matalapaineinen kiillotuskone hieroo kiven pintaa yhdessä kuitutyynyjen kanssa, jolloin hartsipinnoite kirkastuu. Tuotepäivityksen myötä myöhemmin ilmestyi myös erityinen kevytvaha, tahraamaton vaha jne. Tämä pinnoite on samanlainen kuin puulattialla olevan öljyn lakka.

3. Marmoripinnan hoitoa edeltävä hiontalohkon kiillotusprosessi on kiven pinnan ja kemikaalien välinen fysikaalinen ja kemiallinen vuorovaikutusprosessi. Muodostunut kiven pintakerros ja pohjakerros integroituvat täysin kokonaisuudeksi, eikä niiden välillä ole erotuskerrosta.

4. Kun marmori on puhdistettu, vahattu ja kiillotettu, pinnalla oleva vahakerros on kiven pintaan kiinnittynyt hartsikalvo. Kivi ei reagoi kemiallisesti, vaan se on fyysinen pinnoite. Tämä vahakalvo voidaan poistaa kiven pinnalta lapiolla ja terällä.

Toiseksi, ulkonäön ero.

1. Marmorihiomapalan hionta ja kiillotus on alkusoittoa kristallin pinnan hoidolle. Hoidon ja kiillotuksen jälkeen sillä on korkea kirkkaus, teräväpiirto, kulutuskestävyys, kulutuspinnan kestävyys ja naarmuuntumiskestävyys. Se on kiven käyttötarkoituksen todellinen ilmentymä ja arvon laajennus.

2. Kiven kirkkaus vahauksen ja kiillotuksen jälkeen on alhainen, kirkkaus ei ole kirkas, ja se on hyvin sumea, ei kulutusta kestävä, ei vedenkestävä, helppo naarmuuntua, hapettua ja kellastua, mikä vähentää kiven luonnollista kuvaa.

Kolmanneksi, laajennuksen ja toiminnan välinen ero.

1. Kiillotetun kristallikerroksen ja hiomakiven kristallikerroksen jatkuvan käsittelyn (yleisesti tunnettu kristallipinnan hoitona) jälkeen huokoset eivät ole täysin sulkeutuneet, kivi voi silti hengittää sekä sisä- että ulkopuolelta, eikä kivi ole helposti likaantuva. Samalla sillä on tietty vedenpitävä ja likaantumisenestovaikutus.

2. Kun marmori on vahattu ja kiillotettu, kiven huokoset ovat täysin sulkeutuneet, eikä kivi voi hengittää sisä- eikä ulkopuolelta, joten kivi on altis vaurioille.

3. Kiillotetun kristallikerroksen ja kivihiomalohkon kristallikerroksen jatkuva hoito on helppokäyttöinen. Maan puhdistamiseen ei tarvita puhdistusainetta. Se voidaan kiillottaa ja hoitaa milloin tahansa, ja sitä voidaan käyttää paikallisesti. Kivipinnan värissä ei ole uutta kontrastia.